Vierastalon pihapiiri

Muutama kuva vierastalon pihalta. Ensimmäisessä kuvassa ovat huoneeni ja kylppärini ikkunat. Pysyn turvallisesti sisällä aina kiinni olevien verhojen takana. Taloa ei sitten maalattukaan tänä kesänä.

Takapihan sulkapallokenttä on ahkerassa käytössä. Tonttia ympäröi betonimuuri. Kenttää rajaava tiilirivi on tyypillinen esimerkki tiilien monipuolisesta käytöstä täällä. Italiaiset naapurimme keskittyvät ihailtavalla pieteetillä ruokaan. Heidän innovoimassaan grillissä on grillattu tietenkin kanaa.

Veden lämmitys ja keittiön liesi sekä uuni toimivat kaasulla. Kuvan perällä näkyy takapihan huoltorakennus, minkä toisessa päässä on sauna, meidän suomalaisten pyhättö.

Henkilökunnan vuoden vanha polkupyörä on hyvä esimerkki heidän kunnossapitokäsityksestään.

Laudeliinat

Huomasimme tarvitsevamme saunalle laudeliinoja. Kyselemällä selvisi, että täältä ei saa suomessa käyttämäämme pellavaa, mutta paksu puuvillakangas "khaddar" voisi olla tarkoitukseen sopiva.

Otin laudeliinojen teettämisen asiakseni. Lähdimme vierastalolla asuvan Helenan kanssa Kasuriin pankkiin ja kangaskauppaan. Kasurissa meillä on aina mukana turvamies pyssyineen. Tällä kertaa saimme jostain syystä omaan autoomme kuljettajan lisäksi poliisin ja perään turva-auton vartijoineen.

Pankkiasiointiin meni se tavallinen puolitoistatuntinen. Odottaessa istuimme pankinjohtajan tai vastaavan huoneessa juttelen mukavia. Vartija ja poliisi odottivat aulassa, kuljettaja autossaan. Koska adjutanttimme puhuivat käytännössä vain urdua, kysyin pankista lähtiessä eräältä naisvirkailijalta kangaskauppaa. Hän selitti sijainnin meille englanniksi ja pyssymiehille urduksi. Tämän lisäksi hän lähetti mukaamme nuoren pankkivirkailijamiehen oppaaksemme.

Meillä oli siis kangaskaupassa mukana vartija, poliisi ja pankkivirkailija. Kerroin heti haluavani katsoa khaddareita. Ensimmäinen kysymys oli miehelle vai naiselle. Vastaustamme "saunaan" ei taatusti ymmärtänyt kukaan. Kangaskaupan myyjät, joita ympärillämme pyöri viitisen kappaletta, puhuivat vain urdua, mutta onneksi poliisi ymmärsi muutaman sanan englantia.

Kaupoissa asiakkaat tavallisesti istuvat ja heidän eteensä tuodaan tavaraa näytille. Eihän siitä tullut mitään, koska emme oikein itsekään tietäneet, mitä olemme ostamassa. Hipelöimme kankaita ja löysimme jotain suurin piirtein sopivaa. Kohta eteemme lattialle leviteltiin kymmenen samantyylistä kangasta. Koetimme sanoa, että valinta on tehty.

Seuraavaksi koetimme selvittää, mitä haluamme kankaasta ommeltavan. Minulla oli mittana solmuilla merkattu kokin housujen vyönauha. Mitta toimi vallan mainiosti, itselläni on vaikeuksia hahmottaa tuumia ja jaardeja.

Istuin lattialle mittani kanssa pyytäen saksia ja neuloja. Pyyntöäni tehostin viittomalla, ja viesti meni perille. Saksia heiluttaen pyysin leikkaamaan yhden pätkän. Selvisikin, että meille tarjottu kangas on jo myyty, eikä sitä voi leikata. Valitsimme uuden, vastaavan kankaan. Päärmäsin ja harsin leikatun palan malliksi. Sitten osoitin monta kertaa sauman paikkaa sanoen kuuluvalla äänellä "machine stitch". Kaikkihan tietävät, että äänen korottaminen auttaa, jos toinen ei ymmärrä.

Henkilökunta ompeli yhden laudeliinan valmiiksi ennen kuin uskalsivat leikata kangasta enempää. Olimme siihen tyytyväisiä ja pyysimme ompelemaan yhteensä kymmenen kappaletta. Kauppa antoi työn naapuriompelijalle.

Puolen tunnin odotusajan vietimme vartijan, poliisin ja pankkivirkailijan kanssa kaupoissa kiertelemällä. Lopulta sanoimme pankkivirkailijalle, että hän voi palata pankkiinsa.

Laudeliinoista tuli oikein onnistuneet. Jaardin levyiselle liinalle mahtuu leveämpikin perä.

Kasurin ensimmäinen sauna

Vierastalon sauna on valmis!

Piharakennuksen päätyyn rakennettiin suomalainen sauna. Harvian kiuas antaa ihan samanlaiset löylyt täälläkin. Kollegani Olli-Pekka oli saunan pääarkkitehti. Pyynnöstäni saunan eteen erotaan vielä pieni, aidattu saunapuutarha, jossa voi häpeilemättä vilvoitella.

Saunassamme ei ole kuin pieni pesuhuone ja löylyhuone. Pesuhuoneen kiinteään suihkuun tulee kylmä vesi. Vielä tuo lämmittämätön vesi on ollut ihan siedettävää, talvella saattaa oman huoneen lämmin suihku kutsua.

Huomatkaa innovaatiomme: kapusta löylykauhana ja tehdasmallin löylymittari.

Laudeliinojen hankintareissu oli niin värikäs, että siitä taidan kirjoittaa möhemmin oman jutun.

Rawal Lake Park

Islamabadissa Rawaljärven rannalla on iso, pakistanilaisittan poikkeuksellinen puisto. Puiston istutukset ja kiveykset ovat tyyliltään eurooppalaisia. Puistoa rakennetaan ja laajennetaan edelleen.

Rannalta voi vuokrata veneitä ja jopa vesiskootterin!

Pakistanin pitkät minuutit

Pakistanissa asuessa suomalainen kiire ja tehokkuus on alkanut tuntua joutavalta. Olen työskennellyt ja asunut täällä maaliskuusta lähtien. Aluksi jaksoin mielessäni ihmetellä asioiden hitautta, koetin pingottaa tottumaani tahtiin, vaadin sitä mielessäni muiltakin. Hiljalleen olen alkanut ymmärtämään tätä kulttuuria. Tai ainakin hyväksymään.

Pakistanilaiset ovat ajan kuluttamisen mestareita. Aikaa vietetään istuskelemalla, tavallisella kansalla ei ole harrastuksiin varaa. Välillä tuntuu, että ei aikaakaan, koska aina odotetaan tai jonotetaan jotain. Istua voi missä vain. Vaatteista huomaa, että istuttu on

Pakistanin aikakäsitys on hyvin joustava, eurooppalaiselle täysin käsittämätön. Kuvaavaa on, että urdun kielessä on yksi sana eiliselle ja huomiselle. Paikallinen 10 minuuttia on meidän 10 tuntia. Autokuskin ilmoitettua jäljellä olevan kahden minuutin matkan istuin käsilaukku olalla lähtövalmiina 25 minuuttia.

Ihmiset eivät näytä kärsivän odottamisesta mitenkään. Itse asiassa täällä ei kellään tunnu olevan stressiä. Odottaessa voi aina jutella viereen sattuvan ihmisen kanssa. Ihmiset vaihtavat kuulumisia, tutustuvat uusiin ihmisiin. Minulla ei ole hajuakaan, mistä odottaessa keskustellaan, mutta small talk näyttää olevan hallussa. Odottelu korvaa osin katukahviloiden puutetta.

Jos juhlat on ilmoitettu alkavaksi klo 8 tasan, ne saattavat alkaa klo 10. Yleensä vieraille soitellaan samana päivänä, että juhlat aloitetaankin vasta myöhemmin. Se on maan tapa eikä kukaan hämmästy. Suurin osa juhlastakin on vain odottelua. Odottaminen on siis juhlaa.

Odotteluun opitaan jo nuorena. Kaikilla ei ole mahdollisuutta käydä koulua, eikä maassa ole toimivaa päivähoitojärjestelmää. Jos perheellä on varaa, äidit hoitavat lapsiaan kotona. Useat lapset kulkevat vanhempiensa mukana töissä, vaikka eivät aina varsinaisesti työskentele. Lapset pyörivät pellon reunoilla, saattavat pestä isän kanssa risteyksessä autojen ikkunoita tai myydä pähkinöitä puistoissa.

Yleensä muut odottajat ovat miehiä ja tuntemattomille miehille ei ole sopivaa puhua. Luen odotellessa kirjaa, joten siitä on tullut minulle ylellisyyttä. Enää en hermoile, iloitsen joutavasta lukuajasta. Ilman kirjaa en lähde kuin töihin. Eniten kuitenkin odotan, että muistaisin tämän kiireettömän elämäntavan Suomeen palattuanikin.




Ensimmäinen kuva: Miehiä Lahore Fortissa
Toinen kuva: Lapset riisipellon laidalla vierastalon naapurissa
Kolmas kuva: Rautatieaseman kantajat odottavat työtä

Tämä teksti on eräässä harrastelehdessä julkaistu kolumnini.

Syökää kanaa!

Yleisin ruoka on riisiä ja kanaa. Sitä on tarjottu myös kaikissa juhlissa ja kyläpaikoissa. Se on siis parasta, mitä voi tarjota. Tulisesti maustetun riisin seassa on usein herneitä yms. joukossa. Kana, kuten muukin ruoka, maustetaan chillä ja kypsennetään useimmiten uppopaistamalla rasvassa.

Kanat myydään elävinä. Katuravintoissa myydään eri tavoin laitettua kanaa. Minä en aio syödä kanaa kolmeen vuoteen täältä kotiuduttuani.

Käsityötä ja lihasvoimaa

Täällä tehdään lähes kaikki käsin. Ensimmäisessä kuvassa miehet asettelevät tien pohjaan kiviä. Olen nähnyt kiviä, laastia ja mitä vain kannettavan samanlaisella pienellä korilla kuin toisen kuvan rakennusmiehellä on päänsä päällä. Kolmannessa kuvassa korjataan Shalimarin puutarhaa ympäröivää aitaa. Huomatkaa, kuinka tukevia rakennustelineet täällä ovat. Kuorma-autotkin lastataan käsin, säkki tai tiili kerrallaan.

Äänestys

Kävin Islamabadissa Suomen suurlähetystössä äänestämässä kuntavaaleissa. Rakennuksen seinässä olevan Suomen leijonan nähdessäni minulle tuli hyvä mieli. Jollakin tavalla kotoisa olo. Jossakin se koti-ikävä asuu, vaikka ei päällimmäisenä mielessä.

Äänestys sujui mukavasti. Lähetystön väen kanssa juotiin päälle vaalikahvit ja vaihdettiin kuulumiset.

Shalimarin puutarha

Shalimarin puutarha, Shalimar Garden, on yhdessä Lahoren linnoituksen kanssa UNESCOn maailmanperintökohde. Puutarhan on rakennuttanut vuonna 1641 - 42 Intian Suurmogulien valtakunnanhallitsija Shah Jahan, joka rakennutti myös Taj Mahalin. Valtava puutarha (658 x 258 metriä) on rakennettu puolentoista vuoden aikana. Rakennustyömaalla on ollut 20 000 työmiehen lisäksi elefantteja.

Tämä persialainen puutarha nykyisin pääasiassa kuivillaan olevine suihkulähteineen ja tyhjine paviljonkeineen tuo mieleen surullisella tavalla, että takana loistava menneisyys. Opas kertoi juttuja entisajan musiikki- ja tanssijuhlista, sadoista öljylyhdyistä ja vesiputouksista.

Puisto on edelleenkin käytössä, pakistanilaiset viettävät puistoissa mielellään aikaa. Viimeisin konsertti puistossa on pidetty 2 vuotta sitten. Kerran vuodessa valon juhlan "Mela Chiraghan" aikaan sadat öljylyhdyt syttyvät suihkulähteiden reunoille ja vesiputousten taakse.

Shalimar Gardeniin on paikallisilta 10 rupian, ulkomaalaisilta 200 rupian (noin 2 euroa) pääsymaksu.

Moottoripyöriä

Moottoripyörällä kulkee kaikki! Vaihteeksi muutama tilannekuva täällä normaaleista ajoneuvoista.

Ensimmäisen kuvan riksat ovat mukava ja nopea tapa liikkua lyhyitä matkoja. Riksakyyti maksaa 50 - 100 eurosenttiä. Riksoja on kaikkialla, aina käden ulottuvilla.

Keskimmäisen kuvan riksaviritelmä on täällä hyvin yleinen. Moottoripyörään lisättyjä henkilökuljetusvaunuja näkee paljon. Missähän kaikki pyörien takapäät ovat?

Alimmaisen kuvan maitopojalla on harvinaisen vähän tonkkia mukana. Maidon kylmäketjusta ei voi tässä kuljetusmuodossa puhua. Pyörän perässä näkyy tyhjä kuljetuskoukku. Maitokauppa käydään suurimmaksi osaksi irtomyyntiä. Siitä saa kuulemma paremmat tulot kuin meijereiltä.

Ramadan ja Iftar

Ramadanin, muslimien paastokuukauden, aikana järjestetään iltaisin Iftar-tilaisuuksia. Päivän paasto kestää auringon noususta auringon laskuun, noin 14 tuntia. Tänä aikana ei syödä eikä juoda mitään. Myös muita nautintoaineita, kuten tupakkaa ei käytetä. Pyhän kuukauden aikana vältetään muutenkin syntejä, joihin muuna aikana saatetaan sortua.

Ramadanin aikana työaikoja muutetaan, koska ihmiset heräävät aamiaiselle jo 4:30. Töihin tullaan tavallista aiemmin ja ruokatunteja ei pidetä. Virastot sulkeutuvat jo klo 13, ravintolat ovat auki ainoastaan illalla. Kansainvälisten suurten hotellien ravintolat sentään tarjoilevat ruokaa. Eräänä sunnuntaina olin ainut lounasvieras valtavassa hotellissa.

Perinteisesti paasto lopetetaan makeaan mehuun, taateleihin ja chilillä maustettuun hedelmäsalaattiin. Juhlaruoka on perinteisesti kanaa ja riisiä, jälkiruokana makeaa riisiä ja uppopaistettuja makeita leivonnaisia ja hyytelöitä.

Ramadan kestää kuunkierron. Uuden kuun ilmestymistä seuraavana päivänä on Eid, paaston päättymisen juhla. Idän muslimit seuraavat edelleen taivasta ja odottavat näköhavaintoa kuusta. Tänä vuonna Pakistanissa kuu havaittiin vasta yhdentoista maissa illalla ja Eid julistettiin seuraavaksi päiväksi. Läheltä piti, että se ei siirtynyt päivällä, niinkin voi käydä.

Kuvat ovat työnantajani järjestämästä Iftar-juhlasta. Täällä on erittäin kauniita juhlatelttoja, joita käytetään myös häissä.

Kanava

Lahoren kaupunkia halkova kanava on pyykin ja autojen pesupaikka, yleinen uimala ja käymälä. Vesi on saastunutta, kanava haisee ja puhutaan malariariskistä. Kanavan tuomaa iloa se ei näytä vähentävän.

Aika tutun näköistä ilakointia, uimahyppyjä ja kukkotappeluja. Kanava on turvallisen syvä hyppimiseen, pienimmät nousevat rannalle puuhun sidotun narun avulla.

Pojat uivat päälihousuissaan. Kyllä kesä kuivaa! Tytöt eivät ui julkisesti. Muutamalla klubilla on naisten uimavuoro.