Laudeliinat

Huomasimme tarvitsevamme saunalle laudeliinoja. Kyselemällä selvisi, että täältä ei saa suomessa käyttämäämme pellavaa, mutta paksu puuvillakangas "khaddar" voisi olla tarkoitukseen sopiva.

Otin laudeliinojen teettämisen asiakseni. Lähdimme vierastalolla asuvan Helenan kanssa Kasuriin pankkiin ja kangaskauppaan. Kasurissa meillä on aina mukana turvamies pyssyineen. Tällä kertaa saimme jostain syystä omaan autoomme kuljettajan lisäksi poliisin ja perään turva-auton vartijoineen.

Pankkiasiointiin meni se tavallinen puolitoistatuntinen. Odottaessa istuimme pankinjohtajan tai vastaavan huoneessa juttelen mukavia. Vartija ja poliisi odottivat aulassa, kuljettaja autossaan. Koska adjutanttimme puhuivat käytännössä vain urdua, kysyin pankista lähtiessä eräältä naisvirkailijalta kangaskauppaa. Hän selitti sijainnin meille englanniksi ja pyssymiehille urduksi. Tämän lisäksi hän lähetti mukaamme nuoren pankkivirkailijamiehen oppaaksemme.

Meillä oli siis kangaskaupassa mukana vartija, poliisi ja pankkivirkailija. Kerroin heti haluavani katsoa khaddareita. Ensimmäinen kysymys oli miehelle vai naiselle. Vastaustamme "saunaan" ei taatusti ymmärtänyt kukaan. Kangaskaupan myyjät, joita ympärillämme pyöri viitisen kappaletta, puhuivat vain urdua, mutta onneksi poliisi ymmärsi muutaman sanan englantia.

Kaupoissa asiakkaat tavallisesti istuvat ja heidän eteensä tuodaan tavaraa näytille. Eihän siitä tullut mitään, koska emme oikein itsekään tietäneet, mitä olemme ostamassa. Hipelöimme kankaita ja löysimme jotain suurin piirtein sopivaa. Kohta eteemme lattialle leviteltiin kymmenen samantyylistä kangasta. Koetimme sanoa, että valinta on tehty.

Seuraavaksi koetimme selvittää, mitä haluamme kankaasta ommeltavan. Minulla oli mittana solmuilla merkattu kokin housujen vyönauha. Mitta toimi vallan mainiosti, itselläni on vaikeuksia hahmottaa tuumia ja jaardeja.

Istuin lattialle mittani kanssa pyytäen saksia ja neuloja. Pyyntöäni tehostin viittomalla, ja viesti meni perille. Saksia heiluttaen pyysin leikkaamaan yhden pätkän. Selvisikin, että meille tarjottu kangas on jo myyty, eikä sitä voi leikata. Valitsimme uuden, vastaavan kankaan. Päärmäsin ja harsin leikatun palan malliksi. Sitten osoitin monta kertaa sauman paikkaa sanoen kuuluvalla äänellä "machine stitch". Kaikkihan tietävät, että äänen korottaminen auttaa, jos toinen ei ymmärrä.

Henkilökunta ompeli yhden laudeliinan valmiiksi ennen kuin uskalsivat leikata kangasta enempää. Olimme siihen tyytyväisiä ja pyysimme ompelemaan yhteensä kymmenen kappaletta. Kauppa antoi työn naapuriompelijalle.

Puolen tunnin odotusajan vietimme vartijan, poliisin ja pankkivirkailijan kanssa kaupoissa kiertelemällä. Lopulta sanoimme pankkivirkailijalle, että hän voi palata pankkiinsa.

Laudeliinoista tuli oikein onnistuneet. Jaardin levyiselle liinalle mahtuu leveämpikin perä.