Korutyöpaja

Olin Islamabadissa Miran, indonesialaisen korusuunnittelijan, järjestämässä korutyöpajassa. Olin siellä niin tohkeissani, että unohdin ottaa valokuvia! Korua näpertäessä muiden ulkkareiden kanssa unohdin myös olevani Pakistanissa.

Koruni laatu ei päätä huimaa, mutta pysyy se sentään koossa. Ihan hyvä ensimmäiseksi tekeleeksi. Vaikeinta oli valita oman korun värimaailma. Ihastuttuaan johonkin helmeen ei keksinyt siihen sopivaa yhdistelmää.

Ensimmäisessä kuvassa opettajan tekemä mallikoru. Toisessa aikaansaannokseni. Olin ainut, joka jätti koruun kuuluvan tupsun pois. Niin tyypillistä suomalaiselle hiirulaisille.

Islamabadin ulkkariyhteisöllä on Miran korujen ansiosta aivan oma korumuotinsa. Alimmassa kuvassa Miran tekemä koru suomalaisen ystäväni kaulassa.

Muhammad Ali Jinnah

Quaid-e-Azam Muhammad Ali Jinnah (25.12.1876–11.9.1948) oli Pakistanin, maailman ensimmäisen islamilaisen tasavallan, perustaja ja ensimmäinen Pakistanin kenraalikuvernööri. Pakistan itsenäistyi 14. elokuuta 1947 brittien alaisuudesta. Brittiläinen Intia jaettiin hindujen Intiaan ja muslimien Pakistaniin.

Muhammad Ali Jinnah on Pakistanissa erittäin arvostettu. Hänen kuvansa on painettu seteleihin. Ihmiset käyvät rukoilemassa hänen haudallaan. Jinnahin mausoleumi on yksinkertaisen koruton. Sisällä on Jinnahin arkkun lisäksi ainoastaan suuri, koristeellinen valaisin. Karachissa sijaitsevan mausoleumin ympärillä on laaja, kaunis puisto.

Jinnahin mielestä Intiassa oli kaksi täysin eri kulttuuria, hindujen ja muslimien. Aluksi hän vaati muslimeille erillistä autonomiaa ja lopulta Intian itsenäisyyden mahdollisuuksien kasvaessa erillisen muslimivaltion perustamista. Hänen mukaansa Intia tuli jakaa muslimien Pakistaniin ja hindujen Hindustaniin. Hän ei koskaan hyväksynyt sitä, että Hindustaniksi määrittelemänsä alue otti itsenäistyessään nimekseen maan vanhan nimen Intian.

Itsenäistymisen aikaan Pakistaniin siirtyi kahdeksan miljoonaa muslimia Intiasta, hindut vastaavasti siirtyivät toiselle puolelle. Valtavat muuttoliikkeet aiheuttivat levottomuuksia. Nykyään arvostellaankin, että itsenäistymisvaiheen muuttoliikettä ei hoidettu hyvin.

Intian jaossa Kashmir jäi kiistanalaiseksi alueeksi, mikä hiertää edelleen Intian ja Pakistanin välejä. Maat ovat sotineet Kashmirista moneen kertaan. Marraskuussa 2008 tehdystä Mumbain terrori-iskusta syytetään Kashmirin puolesta taistelevia islamistiterroristeja.

Meren rannalla

Ihmisiä istumassa aallonmurtajalla ja nauttimassa merestä Karachissa. Hedelmä- ja jäätelökauppiaat kiertelevät myymässä tuotteitaan. Kun sanoimme paikalliselle autonkuljettalle haluavamme meren rantaan, hän toi meidät tänne, ei varsinaiselle "uimarannalle".

Aallonmurtajalla oli iso rapuyhdyskunta.

Kameleilla Karachissa

Ratsastin elämäni ensimmäistä kertaa kamelilla Karachissa Intian valtameren rannalla. Tai oikeastaan en ratsastanut, kamelimies talutti kamelia. Ensimmäisessä kuvassa minun ratsuni vasemmalla. Pelottavinta oli kahlailla meressä, olin aiva varma, että putoan likaiseen mereen.

Paikalliset nauttivat merestä vaatteet päällä kahlaillen. Lämpimästä päivästä huolimatta ranta oli melkein autio.

Räjähtävää rokkia

Marraskuun lopussa Lahoressa oli vuosittainen musiikkifestivaali World Performing Arts Festival Alhamra kulttuurihallissa. Kerrankin kunnon kulttuuritapahtuma! Sinne.



Aluksi katselimme ulkoalueen kojuja ja tarkoituksemme oli syödä jotain telttakanttiinista. Olimme lukemassa kanttiinin ruokalistaa pommin räjähdettyä alueen aidan takana lähellä kanttiinia. Seitsenhenkinen eurooppalaisseurueemme joutui räjähdyksen paineaaltoon.

Tilanne oli kaaottinen, ihmiset kirkuivat ja juoksivat, sireenit ulisivat. Turvamiehet sulkivat portit, koska kenelläkään ei oikein ollut tietoa, missä olisi turvallista. Viimeaikoina pommi-iskuja on kohdistettu ulkomaalaisiin, joten seurueemme turvallisuudesta oltiin erityisesti huolissaan.

12 minuuttia ensimmäisen pommin jälkeen räjähti toinen. Halusimme pois alueelta, mutta porttien sulkemisen takia se ei ollut mahdollista. Viimeisessä kuvassa oleva järjestysmies otti asiakseen saada meidät ulos. Kuvassa hän sopii puhelimessa autonkuljettajamme kanssa, mistä meidät voi hakea ja johdatti meidät autollemme mediaportin kautta.

Alueella räjähti kolmas pommi, jota me emme enää onneksi kokeneet. Jälkeenpäin meille uutisista selvisi, että pommit olivat matalatehoisia ja niillä oli tarkoitus aiheuttaa paniikkia. Me olimme juuri pahimmassa paikassa, pommin aiheuttamassa ravintolan kaasupullon räjähdyksessä. Räjäytyksissä loukkaantui kolme, kaksi kanttiinin työntekijää ja yksi asiakas.

Jäi musiikit kuulematta. Emme koskaan kerenneet edes hallin sisäpuolelle. Vaihtoehtoisena kokemuksena tuli pala pakistanilaista todellisuutta.

Pommi-iskusta kertova uutinen seuraavan päivän The Nation -lehdessä englanniksi.

Mehubaarin Muhammad

Libertyn mehubaarin noin kolmekymppinen Muhammad Rashid on aina hillittömän iloinen minut nähdessään. Ohikulkiessa ainakin vaihdetaan muutama sana, mutta usein istahdan juttelemaan ja juomaan oikeaa, vastapuristettua tuoremehua. Tuoremehuista suosikkini ovat granaattiomena ja appelsiini, Libertyn kauppiaista ehdottomasti mehubaarin Muhammad.

Täällä päin maailmaa on jostain syystä paljon lyhytkasvuisia ihmisiä. Kansa on muutenkin lyhyttä, 170-senttisiä miehiä kuvataan pitkiksi.

Nahkatehtaalla

Huippunahkatuotteet lähtevät Kasurin sadoilta nahkatehtailta myyntiin kaikkialle maailmaan. Työ nahkatehtailla on raskasta. Märkiä, painavia vuotia siirretään kemikaalikäsittelystä toiseen. Aasit auttavat vuotien siirrossa, milloin mahdollista. Kahdessa viimeisessä kuvassa tutkitaan valmiita tuotteita nahkatehtaan johtajan konttorissa.

Ajoin Vespalla Lahoressa!

Olen uhonnut, että uskaltaisin ajaa tässä liikenteessä vain panssarivaunulla. Rohkenin siirtämään kavereideni vasta hankkimaa Vespaa neljä kilometriä sunnuntaina rauhalliseen aikaan rauhallisessa kaupunginosassa.

En ole kertaakaan nähnyt täällä naista ajamassa moottoripyörää. Vespaileva blondi herätti aikamoista huomiota. Mutta mukava oli ajella, kuten Vespalla aina!

Kasurin keskusta sateella

Kasurin alue on hyvin kuivaa. Pitkästä aikaa on tullut vettä! Kuvissa Kasurin keskusta parin sateisen päivän jälkeen. Liejua piisaa.

Huomatkaa toisen kuvan puu. Noita pystyyn kuolleita puita näkee paljon teiden varsilla. Kolmannessa kuvassa mies roikku rikshan perälaudalla. Kaikki matkustustavat käy, kunhan kyydissä jotenkin pysyy.

Lämmin huivi on täällä takkia suositumpi talvivaate miehillä ja naisilla.

Abba Home -lastenkoti Lahoressa

Olen tutustunut ihanaan pariskuntaan, joka pitää lastenkotia Youhannabadissa Lahoren kristityllä alueella. Kodinomaisessa lastenkodissa Ashraf ja Wilma Naheed asuvat 24 tyttönsä kanssa. Lapset kutsuvat kasvattivanhempiaan äidiksi ja isäksi.

Lapset osallistuvat kodin arkeen. Kuvissa yksi tyttö silittämässä tv-huoneessa, toiset laittamassa samaan aikaan riisipataa keittiössä. Makuuhuoneessa sänkyjen takana on seinää vasten narusänkyjä, jotka nostetaan päiväksi syrjään.

Kaikki tytöt käyvät koulua. Järjestettyjen avioliittojen maassa lastenkotitaustaisille tytöille hyvä koulutus on tärkeä. Iltapäivisin apuopettaja antaa lisäopetusta katolla koulumenestyksen varmistamiseksi.

Kaksi viimeistä kuvaa ovat lastenkodin joulujuhlasta, jossa minä ja joulupukki olimme kunniavieraat. Juhlassa oli muuten Naheedien sukulaisia ja ystäviä sekä kirkon väkeä. Juhla alkoi urdunkielisellä hartaudella. Mainio joulukuvaelma esitettiin minun vuoksi englanniksi. Varsinkin pöytäliinalampaat saivat naurun kirpoamaan. Lastenkodin joulujuhlassa löysin joulun Pakistanista.









Starfish Asia Fundin lokakuussa 2008 lastenkodin verannalla kuvaama video leikkivistä lapsista.

Työpisteeni lemmikki

Paikalliset ansaloukut vaativat rotalta älyä. Ystäväni keittiörotta ei osannut mennä tuollaiseen loukkuun, vaikka oli kiinnostunut sinne viritetystä makupalasta. Lie rotan rasiatolkulla nauttimalla myrkyllä osuutta asiaan. Rotasta myrkky oli niin hyvää, että se hamusi sitä lisää avaamattomasta rasiasta. Ystäväni sai lopulta loukutettua rotan perinteisellä giljotiinillä.

Kuvassa työpisteestäni, serverihuoneesta pyydystetty rotta.