Pakistanin pitkät minuutit

Pakistanissa asuessa suomalainen kiire ja tehokkuus on alkanut tuntua joutavalta. Olen työskennellyt ja asunut täällä maaliskuusta lähtien. Aluksi jaksoin mielessäni ihmetellä asioiden hitautta, koetin pingottaa tottumaani tahtiin, vaadin sitä mielessäni muiltakin. Hiljalleen olen alkanut ymmärtämään tätä kulttuuria. Tai ainakin hyväksymään.

Pakistanilaiset ovat ajan kuluttamisen mestareita. Aikaa vietetään istuskelemalla, tavallisella kansalla ei ole harrastuksiin varaa. Välillä tuntuu, että ei aikaakaan, koska aina odotetaan tai jonotetaan jotain. Istua voi missä vain. Vaatteista huomaa, että istuttu on

Pakistanin aikakäsitys on hyvin joustava, eurooppalaiselle täysin käsittämätön. Kuvaavaa on, että urdun kielessä on yksi sana eiliselle ja huomiselle. Paikallinen 10 minuuttia on meidän 10 tuntia. Autokuskin ilmoitettua jäljellä olevan kahden minuutin matkan istuin käsilaukku olalla lähtövalmiina 25 minuuttia.

Ihmiset eivät näytä kärsivän odottamisesta mitenkään. Itse asiassa täällä ei kellään tunnu olevan stressiä. Odottaessa voi aina jutella viereen sattuvan ihmisen kanssa. Ihmiset vaihtavat kuulumisia, tutustuvat uusiin ihmisiin. Minulla ei ole hajuakaan, mistä odottaessa keskustellaan, mutta small talk näyttää olevan hallussa. Odottelu korvaa osin katukahviloiden puutetta.

Jos juhlat on ilmoitettu alkavaksi klo 8 tasan, ne saattavat alkaa klo 10. Yleensä vieraille soitellaan samana päivänä, että juhlat aloitetaankin vasta myöhemmin. Se on maan tapa eikä kukaan hämmästy. Suurin osa juhlastakin on vain odottelua. Odottaminen on siis juhlaa.

Odotteluun opitaan jo nuorena. Kaikilla ei ole mahdollisuutta käydä koulua, eikä maassa ole toimivaa päivähoitojärjestelmää. Jos perheellä on varaa, äidit hoitavat lapsiaan kotona. Useat lapset kulkevat vanhempiensa mukana töissä, vaikka eivät aina varsinaisesti työskentele. Lapset pyörivät pellon reunoilla, saattavat pestä isän kanssa risteyksessä autojen ikkunoita tai myydä pähkinöitä puistoissa.

Yleensä muut odottajat ovat miehiä ja tuntemattomille miehille ei ole sopivaa puhua. Luen odotellessa kirjaa, joten siitä on tullut minulle ylellisyyttä. Enää en hermoile, iloitsen joutavasta lukuajasta. Ilman kirjaa en lähde kuin töihin. Eniten kuitenkin odotan, että muistaisin tämän kiireettömän elämäntavan Suomeen palattuanikin.




Ensimmäinen kuva: Miehiä Lahore Fortissa
Toinen kuva: Lapset riisipellon laidalla vierastalon naapurissa
Kolmas kuva: Rautatieaseman kantajat odottavat työtä

Tämä teksti on eräässä harrastelehdessä julkaistu kolumnini.

Syökää kanaa!

Yleisin ruoka on riisiä ja kanaa. Sitä on tarjottu myös kaikissa juhlissa ja kyläpaikoissa. Se on siis parasta, mitä voi tarjota. Tulisesti maustetun riisin seassa on usein herneitä yms. joukossa. Kana, kuten muukin ruoka, maustetaan chillä ja kypsennetään useimmiten uppopaistamalla rasvassa.

Kanat myydään elävinä. Katuravintoissa myydään eri tavoin laitettua kanaa. Minä en aio syödä kanaa kolmeen vuoteen täältä kotiuduttuani.

Käsityötä ja lihasvoimaa

Täällä tehdään lähes kaikki käsin. Ensimmäisessä kuvassa miehet asettelevät tien pohjaan kiviä. Olen nähnyt kiviä, laastia ja mitä vain kannettavan samanlaisella pienellä korilla kuin toisen kuvan rakennusmiehellä on päänsä päällä. Kolmannessa kuvassa korjataan Shalimarin puutarhaa ympäröivää aitaa. Huomatkaa, kuinka tukevia rakennustelineet täällä ovat. Kuorma-autotkin lastataan käsin, säkki tai tiili kerrallaan.

Äänestys

Kävin Islamabadissa Suomen suurlähetystössä äänestämässä kuntavaaleissa. Rakennuksen seinässä olevan Suomen leijonan nähdessäni minulle tuli hyvä mieli. Jollakin tavalla kotoisa olo. Jossakin se koti-ikävä asuu, vaikka ei päällimmäisenä mielessä.

Äänestys sujui mukavasti. Lähetystön väen kanssa juotiin päälle vaalikahvit ja vaihdettiin kuulumiset.

Shalimarin puutarha

Shalimarin puutarha, Shalimar Garden, on yhdessä Lahoren linnoituksen kanssa UNESCOn maailmanperintökohde. Puutarhan on rakennuttanut vuonna 1641 - 42 Intian Suurmogulien valtakunnanhallitsija Shah Jahan, joka rakennutti myös Taj Mahalin. Valtava puutarha (658 x 258 metriä) on rakennettu puolentoista vuoden aikana. Rakennustyömaalla on ollut 20 000 työmiehen lisäksi elefantteja.

Tämä persialainen puutarha nykyisin pääasiassa kuivillaan olevine suihkulähteineen ja tyhjine paviljonkeineen tuo mieleen surullisella tavalla, että takana loistava menneisyys. Opas kertoi juttuja entisajan musiikki- ja tanssijuhlista, sadoista öljylyhdyistä ja vesiputouksista.

Puisto on edelleenkin käytössä, pakistanilaiset viettävät puistoissa mielellään aikaa. Viimeisin konsertti puistossa on pidetty 2 vuotta sitten. Kerran vuodessa valon juhlan "Mela Chiraghan" aikaan sadat öljylyhdyt syttyvät suihkulähteiden reunoille ja vesiputousten taakse.

Shalimar Gardeniin on paikallisilta 10 rupian, ulkomaalaisilta 200 rupian (noin 2 euroa) pääsymaksu.

Moottoripyöriä

Moottoripyörällä kulkee kaikki! Vaihteeksi muutama tilannekuva täällä normaaleista ajoneuvoista.

Ensimmäisen kuvan riksat ovat mukava ja nopea tapa liikkua lyhyitä matkoja. Riksakyyti maksaa 50 - 100 eurosenttiä. Riksoja on kaikkialla, aina käden ulottuvilla.

Keskimmäisen kuvan riksaviritelmä on täällä hyvin yleinen. Moottoripyörään lisättyjä henkilökuljetusvaunuja näkee paljon. Missähän kaikki pyörien takapäät ovat?

Alimmaisen kuvan maitopojalla on harvinaisen vähän tonkkia mukana. Maidon kylmäketjusta ei voi tässä kuljetusmuodossa puhua. Pyörän perässä näkyy tyhjä kuljetuskoukku. Maitokauppa käydään suurimmaksi osaksi irtomyyntiä. Siitä saa kuulemma paremmat tulot kuin meijereiltä.

Ramadan ja Iftar

Ramadanin, muslimien paastokuukauden, aikana järjestetään iltaisin Iftar-tilaisuuksia. Päivän paasto kestää auringon noususta auringon laskuun, noin 14 tuntia. Tänä aikana ei syödä eikä juoda mitään. Myös muita nautintoaineita, kuten tupakkaa ei käytetä. Pyhän kuukauden aikana vältetään muutenkin syntejä, joihin muuna aikana saatetaan sortua.

Ramadanin aikana työaikoja muutetaan, koska ihmiset heräävät aamiaiselle jo 4:30. Töihin tullaan tavallista aiemmin ja ruokatunteja ei pidetä. Virastot sulkeutuvat jo klo 13, ravintolat ovat auki ainoastaan illalla. Kansainvälisten suurten hotellien ravintolat sentään tarjoilevat ruokaa. Eräänä sunnuntaina olin ainut lounasvieras valtavassa hotellissa.

Perinteisesti paasto lopetetaan makeaan mehuun, taateleihin ja chilillä maustettuun hedelmäsalaattiin. Juhlaruoka on perinteisesti kanaa ja riisiä, jälkiruokana makeaa riisiä ja uppopaistettuja makeita leivonnaisia ja hyytelöitä.

Ramadan kestää kuunkierron. Uuden kuun ilmestymistä seuraavana päivänä on Eid, paaston päättymisen juhla. Idän muslimit seuraavat edelleen taivasta ja odottavat näköhavaintoa kuusta. Tänä vuonna Pakistanissa kuu havaittiin vasta yhdentoista maissa illalla ja Eid julistettiin seuraavaksi päiväksi. Läheltä piti, että se ei siirtynyt päivällä, niinkin voi käydä.

Kuvat ovat työnantajani järjestämästä Iftar-juhlasta. Täällä on erittäin kauniita juhlatelttoja, joita käytetään myös häissä.