Intian rajan lippuseremonia

Lahoren kupeessa oleva Wagahin kylä jaettiin kahtia Intian ja Pakistanin itsenäistyessä. Nykyisin Wagahissa on ainut maiden välinen maantieraja. Intian puolta rajasta kutsutaan nimellä Attari. Rajalla on päivittäin ainutlaatuinen lipunlaskuseremonia auringon laskiessa.

Lippuseremonia on suuri kansanjuhla ja varsinkin sunnuntaisin katsomot ovat täynnä molemmin puolin rajaa. Pakistanin puolella naisilla ja miehillä on omat katsomot kuten yleensä kaikissa tapahtumissa. Lipunkantaja villitsee yleisöä huutoihin ja aplodeihin. Pakistanin puolella ilmassa raikuvat ylistykset Pakistanille ja Allahille. Pakistan! Pakistan! Allah Akbar! Pakistan! Pakistan! Jumala on suurin!

Seremonia peilautuu rajan molemmin puolin. Aluksi paraatiasuun pukeutuneet rajamiehet kulkevat kuviomarssia omalla puolellaan. Marssissa on nopeita ryntäyksiä sekä jalan polkemisia ja nostoja mahdollisimman korkealle rajan tuntumassa aivan kuin koetettaisiin pelotella naapuria. Pään yläpuolelle heilahtavista jaloista kajahtavat valtavat aplodit.

Maiden välisellä portilla liehuvat liput lasketaan ristiin samantahtisesti torven soidessa. Ennen portin sulkeutumista marssitaan vielä hiukan rajaviivalla ja maiden edustajat kättelevät toisiaan.

Lippuseremonian jälkeen ihmiset saavat ottaa valokuvia rajavartioiden kanssa ja Intian puolen naisrajavartijat käyvät näyttäytymässä rajalla kuin muistutuksena näiden kahden maan erilaisesta kulttuurista.














BBC:n video lippuseremoniasta Intian puolelta kuvattuna. Youtubessa on useita videoita tästä erikoisesta perinteestä.

Kukkiva Pakistan

Kauneussalonkeja

Nykyisin huvitukset ovat turvallisuustilanteen takia vähissä, mutta onneksi kauneussalongeissa uskaltaa käydä. Varsinkin kynnet pysyvät kunnossa, kun tapaamme ystävien kanssa hoidoissa. Kiinalaisten kauneussalongissa ystäväni varpaankynsien koristelu menossa.

Kerjäläislapset

Liikennevaloissa, kaduilla, parkkipaikoilla, missä vain näkee lapsia kerjäämässä ja myymässä pikkutavaraa tai pesemässä autojen ikkunoita.

Ystäväni kertoi, että hän kerran oli juuri meinannut liikennevaloissa kaivaa rahaa ostaakseen jasmiininkukkakorun kun valo olikin vaihtunut. Seuraavissa liikennevaloissa hän tajusi, että myyjäpoika oli juossut sinne huomattuaan ostoaikeen. Poika oli ollut sen verran läkähtynyt, että koru oli ollut aivan pakko ostaa palkaksi moisesta yritteliäisyydestä.

Kuvien lapset olivat kerjäämässä Jinnah Super -kauppakeskuksessa, kun olin ottamassa valokuvia. Pyysin luvan kuvata heitäkin. Lapset unohtivat kerjäämisen ja meillä oli mukava hetki kuvia ottaessa ja katsoessa kamerasta.

Huomatkaa taustan mainokset, kännyköitä.

Työntökärryt

Työntökärryillä kulkee mitä vain. Katukauppiaat tuovat tavarat myyntipaikoille kärryihin valmiiksi aseteltuina. Järeämmillä malleilla näkee usean miehen työntämiä todella painavia lasteja. Painava kärry vauhtiin päästyään ei pysähdy helposti, joten sellaisen eteen ei kannata hypätä. Paluumatkalla voi vähän huvitella.

Onnentytöt

Rawalpindin basaarialueen korukauppiaan hyllyt kiiltävät rannerenkaista. Kuvien pikkutytöt saivat korvakorut. Korukauppias steriloi neulan suussaan ja lävisti korvat. Kumpikaan tytöistä ei päästänyt inahdustakaan. Korvakorut korvissa on helppo hymyillä!

Värjäreitä

Värjäystaito elää! Värjärit värjäävät kankaat, useimmiten silkin, juuri halutun väriseksi. Värin voi valita värikartasta tai tuoda itse värimallin.

Alimpien kuvien värjäri kuivattaa kankaan tulipesän suojapellissä ja vertaa työtään annettuun malliin. Aika valmiille näyttää.