Aluksi katselimme ulkoalueen kojuja ja tarkoituksemme oli syödä jotain telttakanttiinista. Olimme lukemassa kanttiinin ruokalistaa pommin räjähdettyä alueen aidan takana lähellä kanttiinia. Seitsenhenkinen eurooppalaisseurueemme joutui räjähdyksen paineaaltoon.
Tilanne oli kaaottinen, ihmiset kirkuivat ja juoksivat, sireenit ulisivat. Turvamiehet sulkivat portit, koska kenelläkään ei oikein ollut tietoa, missä olisi turvallista. Viimeaikoina pommi-iskuja on kohdistettu ulkomaalaisiin, joten seurueemme turvallisuudesta oltiin erityisesti huolissaan.
12 minuuttia ensimmäisen pommin jälkeen räjähti toinen. Halusimme pois alueelta, mutta porttien sulkemisen takia se ei ollut mahdollista. Viimeisessä kuvassa oleva järjestysmies otti asiakseen saada meidät ulos. Kuvassa hän sopii puhelimessa autonkuljettajamme kanssa, mistä meidät voi hakea ja johdatti meidät autollemme mediaportin kautta.
Alueella räjähti kolmas pommi, jota me emme enää onneksi kokeneet. Jälkeenpäin meille uutisista selvisi, että pommit olivat matalatehoisia ja niillä oli tarkoitus aiheuttaa paniikkia. Me olimme juuri pahimmassa paikassa, pommin aiheuttamassa ravintolan kaasupullon räjähdyksessä. Räjäytyksissä loukkaantui kolme, kaksi kanttiinin työntekijää ja yksi asiakas.
Jäi musiikit kuulematta. Emme koskaan kerenneet edes hallin sisäpuolelle. Vaihtoehtoisena kokemuksena tuli pala pakistanilaista todellisuutta.
Pommi-iskusta kertova uutinen seuraavan päivän The Nation -lehdessä englanniksi.
